Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

LAATOKAN KARJALA-DIORAAMA

 

LAATOKAN KARJALA OLI SUURUUDENHULLUUTTA PARHAIMMILLAAN

4 kk / 240 h

Suomalaisjoukot puna-armeijan puristuksessa kesällä 1944. Tämä dioraama kuvaa Jatkosodan asemasotavaiheen päättymistä ja Neuvostoliiton suurhyökkäystä. Suurhyökkäyksen pääpainopiste oli toki kannaksella, mutta tämä dio sijoittuu Laatokan Karjalaan. 

Dioraamassa neuvostoliittolaiset ovat vasta aloittelemassa hyökkäystä. Hyökkäyksessä on vastassa puna-armeijan kiila. Ensimmäisen vihollispanssari T-34:n on pysäyttänyt suomalaisten PaK40-panssaritorjuntykki sekä vaunua lähellä oleva mies panssarinyrkillä. Tilanne on vasta alkamassa ja jokainen saa itse arvuutella miten tässä käy...

Dioraama sisältää:

2 kappaletta T-34-85-vaunuja, Pak 40-panssarintorjuntatykki, konekivääripesäke sekä Emma-konekivääripesäke ja 45 figuuria.

Tämä tarina kertoo, kuinka valtava dioraama sai alkunsa.

Laatokan Karjala 1944 dioraama sai alun vuonna 2011 pienoismallikaverini Juhan kanssa. Oli huhtikuu ja kesäloma aluillaan.  Eräänä päivänä rakentelimme tapamme mukaan malleja, pöydällä taisi silloin olla pari autoa ja hävittäjä rakenteilla eli siis normisettiä.

Saimme varmaan kevätauringonpistoksen, kun aloimme puhua jättiläisdioraaman valmistuksesta. En tiedä, mistä ajatus edes lähti! Alunperin suunnitelmissa oli rakentaa dioraama mittakaavaan 1/72, mutta pohdittuamme asiaa, tulimme siihen tulokseen että tässä mittakaavassa kaikki on todella pientä eikä myöskään materiaalia ole tarpeeksi saatavilla kaupoista tähän mittakaavaan. Esimerkiksi panssarivaunun pituus olisi vain 8 cm ja miesten korkeus 1,5 cm, mutta sen sijaan mittakaavaan 1/35 tankin mitta kasvoi jo 20 cm.  


 

Aihe oli selvä. Suomen sodista kertovia dioraamoja on toki tehty, mutta ei ainakaan tietojemme mukaan tässä mittakaavassa, joten tuumasta toimeen! Kun tämä oli päätetty, lähdimme siltä seisomalta hankkimaan raaka-aineita: vaneria, puulistoja,puukeppejä, saumauvaahtoa, hiomapaeria, spray-maaleja, yleispakkelia... samana päivänä poikkesimme Tampereella käsityökaupassa, johon tehtiin n. 200 € investointi erilaisiin maastonmuokkaustarvikeisiin. Dioalustan mitat olivat 120 cm x 120 cm ja vanerilevyn joka estäisi siis työn notkumisen, paksuus oli 12 mm (lopputuloksessa dion paino olikin n. 40 kg).

 Saman päivän iltana oli tehty jo reunalistat, saumat kitattu ja hiottu sekä alustavasti maalattu ohennetulla kerroksella mustaa Miranolia. Reunalista nousi  10 cm alusvanerista, joten työ tulisi nousemaan reilusti reunojen yläpuolelle. Teimme väliseinät onttoon tilaan 0,5 cm:llä kartonkilla, jonka päälle laitoimme tarkasti mitoitetun kannen. Tämän päälle pursotimme saumausvaahtoa 4 purkkia ( 750 ml). Jatkoimme hommia dion kanssa aamuneljään asti ja olisimme varmasti jatkaneet pidemmälle, mutta saumausvaahto vaati kuivumisen, jolloin työtä ei voinut enää jatkaa.

 

 

Seuraavana aamuna aloitimme maaston muokkauksen. Oli pohdittava tarkkaan, miten kaikki sijoitellaan, mm. konekivääripesäkkeet, korsu ja juoksuhaudat, kallio... mattopuukko alkoi heilua ja maasto pikku hiljaa alkoi muokkautua haluttuun suuntaan.  Tämän jälkeen kuivunut saumausvaahto ja maasto maalaattiin ruskealla Miranolilla, jonka päälle laitettiin vahva kerros kangasmaastohiekkaa.

Kuivumisen jälkeen diosta harjattiin ylimääräiset hiekat pois. Tämän jälkeen oli ensimmäisen vihollispanssarin rakentamisen aika ja uusi mittakaava (1/35), josta ei ollut aiempaa kokemusta; päädyin valitsemaan kaksi kappaletta Zvezdan T-34-85-vaunuja. 
 

Ensimmäiseen T-34-vaunuun sain käytettyä 20 tuntia aikaa ja jälki oli melko hyvä ottaen huomioon, että se oli nimenomaan ensimmäinen panssarin pienoismalli. Toinen T-34-vaunu sujuikin jo paljon paremmin.

Vaunujen jälkeen jatkui maastonmuokkaus. Oli aika saada vihreyttä maastoon. Tummanruskeaksi maalattu, kuivunut saumausvaahto peitettiin erikeepperikerrokseen, johon päälle ripoiteltiin rautatie dioraamoihin tarkoitettua vihreää n. 2 mm pitkää ruohoa, niille osin mihin se katsottiin tarpeeliseksi. Kuivumisen jälkeen lakkasin ruohon mattalakka-spraylla, jonka pintaan ripoteltiin karkeaa vihreää. Välittömästi tämän päälle laitettiin kerros Static grassia, joka on hyvin hienoa pölymäistä vihreää materiaalia. Vihreää oli kolmella eri karkeudella, jolloin viimeisellä eli hienoimmalla saatiin maastosta lettomainen.

 

 

Tämän jälkeen oli kuusien laittamisen vuoro. Nyt jälkikäteen ajatellen olisi voinut käyttää tai pikemminkin tehdä muunlaisia kuusia kuin nämä ns. jenkkijoulukuuset. Puiden tekemisestä ei ollut kokemusta, joten päädyimme valmiisiin kuusiin. Näiden hinta oli 2 €/kpl, toki valikoimassa oli myös todella hienoja ja aidonnäköisä kuusia, mutta hinta kohosikin jo 25 € / kpl, pienen budjetin myötä valintamme osui ensimmäiseen. Männyt päädyimme tekemään itse ja siinä riittikin kyllä tekemistä. Kun sain ensimmäisen erän muutaman tunnin taistelun jälkeen valmiiksi ja kiinnitin ne maastoon, tuli dioraamaan vähän turhankin uudenlainen ilme: ”Katos perhana, jätkät on Havajilla.” Kahdesti katsottuna männyt muistuttivat enemmänkin palmuja kuin mäntyjä. Puiden rungot olivat ihan ok, mutta havujen tekeminen osoittautui kyllä todella haastavaksi. Itse mäntyjen rungot valmistin 4 mm koivurimasta, jonka pinnan käsittelin pakkelilla ja maalamalla tämän jälkeen kolmella eri väriseoksella. Dioraamaan taisi tulla noin 10-15 mäntyä joita väsäsin parisenkymmentä tuntia. 

 


 

Seuraavaksi alkoi kallion muokkaus; valtava saumausvaahtokasa veisteltiin muotoonsa, jonka jälkeen sitä kittaliltiin purkillisella yleiskittiä ja lopuksi maalattiin harmaalla spraymaalilla sekä varjostuksia mattamustalla. Viimeinen silaus oli mattalakkaa ja staticgrassia. Vihreän leton päälle laitettiin kangasmaaston hiekan seassa olleita pieniä juuria ja luonnosta muita löydettyjä puukeppejä. Näiden päälle ripoteltiin todella hienoa hiekkaa; sihdin silmä oli 0,3mm. Jälki oli hyvännäköistä, harmi ettei sitä voi kunnolla aistia pelkistä kuvista.

 

FIGUUREISTA

 Vuoroaan odottaneet sotilaat otettiin nyt paketista työn alle. Suomalaisia sotilaita ei harmi kyllä löydy mittakaavaan 1/35, pienoismallien erikoismyymälöissä olen törmännyt toki 1/72 sotilaisiin, mutta tämän dion mittaavaan ei ole niitä ollut.

 

Puna-armeijan jatkosodan taistelijoita löytyy niin Zvezdalta kuin Tamiyalta. Suomalaiset sotilaat tehtiin 1944 saksalaisia sotilaita muokkaamalla. Aina ei tule kaikkia yksityiskohtia huomatuksi vaan kerrankin eräs sotahistorioitsijasta katseli valmiin työn tuloksia ja mainitsi, että hei tuollahan on saksalaislaskuvarjojääkäri (hän huomasi sen kypärästä). Noh, virheitä sattuu välillä.

 

Housut on maalattu tummemmalla harmaalla ja takki maalisekoituksella, figuurit säistettiin uudella erikoisella tavalla eli takasta otetulla hiilenpalasella, josta sotilaan päälle raaputettiin aivan hienoa hiilipölyä. Tähänkin on nykyään jo olemassa uudet konstit.

 

TYÖ ALKAA VALMISTUA

Vaihe vaiheelta työ eteni ja aika meni todellakin siivillä. Loma loppui ja työn tekeminen siirtyi viikonlopuille, perjantaista sunnuntaihin. Sitoutuminen ja halu nähdä työ valmiina piti hommassa kiinni.

Jälkikäteen olemme muistelleet että toimimme kuin robotit, emme edes puhuneet toisillemme mitään dioon keskittyneesti uppoutuneena, tiesimme tasan tarkkaan mitä piti tehdä. Oli myös outoa se, että tavallaan kiinnyimme kaikkiin sotilaisiin mitä rakennettiin ja aina kun figuurisarja tuli valmiiksi (4 sotilasta). Otimme tölkit olutta ja hiljennyimme dioraaman eteen. Vastaava tunne tulee, kun tuijottaa pimeässä nuotiota. Jokaisen sotilaan paikka oli tiedetty jo rakennuspöydällä, vaikka sitä ei ollut edes kokeiltu maastoon.

Kaksi panssaria, panssaritorjuntatykki, 45 sotilasta ja valtava maasto, ne oli 3 kk aikana saatu valmiiksi. Maastossa oli vihreyttä ja hiekkaa sekä lettoa maata. Figuurit löysivät paikkansa ja alkoi tulla selkeyttä siitä, missä kaikkien loppujenkin tavaroiden paikka on.


 

Kun isoa dioraamaa tekee, pitää olla hyvin motivoitunut sekä tavallaan nähdä jo työ valmiina, se vie eteenpäin pala palalta. Kynnys isoon dioon voi olla valtava, mutta kun tämänlaisen suorittaa loppuun, kasvaa vain halu isompiin ja isompiin dioraamoihin.

 

 

 

 

Tuosta 4 kk en mitään vaihtaisi pois, mutta luulen, että jos valmistaisimme koko helahoidon uudestaan, tulisi siitä varmasti erilainen ja nyt huomatut virheet jäisivät pois ja ajan pystyisi puolittamaan.Työn valmistumisen jälkeen heti  7.elokuuta 2011 perustimme Laatokan Karjalan oheen facebook-sivuston Sotakalusto ja dioraamat. Sivusto on 4 vuotta myöhemminkin pystyssä ja päivittyy uusilla uutisilla sekä kuvilla ja pitää sisällään huikean määrän erilaisia malleja sekä dioraamoja.


Ilman tätä mahtavaa haastetta ei siis myöskään olisi olemassa facebook–sivujakaan.



Kiitos kun luit Laatokan karjala-dion tarinan! -Mikko-